Tuntuma ja harjaantumisen halu tutkimusasetelman muodostumisessa

Abstract

Tutkimuspuhe seuraa käytäntöä usein turvalliselta etäisyydeltä. Harjaantumisen problematiikka voi antaa taiteellisen tutkimuksen piirissä keskusteluyhteyden, jossa säilyvät mukana myös taiteellisen toiminnan piirteet ja vastuut, joilta ei ajattelemalla pääse turvaan. Toisaalta kaikki tiedon kritiikit näyttävät osoittavan, että mitä konkreettisemmalta kohdattu asia vaikuttaa, sitä enemmän ajattelua se vaatii osakseen. Johonkin vastukseen nähden harjaantunut taito voidaan tässä mielessä ymmärtää ajatteluna, joka ei edellytä konkreettisen ylittämistä. Harjaantuminen edellyttää toimintatavan löytämistä, jossa konkreettiset ehdot säilyvät ymmärtämisen toisena osapuolena. Kokemuksen jäsentyessä harjaantumisessa uudelleen myös toiminnan konkreettiset ehdot tulevat uudelleen tulkituiksi.