Miksi minun piti kirjoittaa juuri ruusuista? Autoritaarisuus, autenttisuus ja autoetnografisuus

Abstract

Tekstini lähti liikkeelle halusta tutkia tekstin valmistumisen prosessia ja tuoda siihen omakohtainen näkökulma, joka kumpuaa tutkijan, opettajan ja kirjoittajan kokemuksistani. Kirjoittamisen monet käytännöt tuottavat kirjoittamista koskevia diskursseja, joista ”prosessi” on yksi keskeisimpiä tapoja hahmottaa kirjoittamiseen limittyviä ideoimisen, valitsemisen, tuottamisen, muokkaamisen ja vastaanoton prosesseja, ikään kuin teksti olisi kappale, eikä sarja kerroksisia kieleen liittyviä, motivoituja aktiviteetteja. Kirjoittamisen voi kuitenkin nähdä kimppuna tarpeita, impulsseja ja voimia (“writing drives”), jotka suuntaavat toimintaa tavoitteesta kielellisiin valintoihin ja sattumanvaraisuuksiin. Koska kysymys on usein uniikeista ja erityisistä, usein henkilökohtaisista prosesseista, niiden yleistäminen ja mallintaminen esimerkiksi oppikirjoihin ei onnistu. Tekstissäni pyrin avaamaan aihettani kolmen käsitteen avulla: 1) autoritaarisuuden, koska julkaistavaksi tarkoitettu kirjoitus kommentoi aina väistämättä tekstilajinsa ja konventioidensa (esimerkiksi tieteen käytäntöjen) oletuksia, eikä se ole koskaan arvovapaata, vaan se pitää sisällään käsityksiä siitä, mitä ja miten tekstikonteksteissa voidaan sanoa (ja jätetään sanomatta, esim. tabut), 2) autenttisuuden, koska sekä tutkimuskirjoittamisen että taiteellisen kirjoittamisen taustana on pyrkimys esittää havaintoja tai väitteitä tekstinulkoisista todellisuuksista, sekä 3) autoetnografian, koska koettu todellisuus on kirjoittamisen lähtökohta, ja transformaatio hiljaisuudesta äänen antamiseen (”from silence to voicing”) voidaan nähdä kirjoittamisen olennaisena prosessina. Tekstissäni hyödynnän omaa tekstiäni ”Miksi minun piti kirjoittaa juuri ruusuista?” esimerkkinä.