Veden laki

Uudistavaa taiteilijapedagogiikkaa hahmottamassa

Abstract

Ekspositio pyrkii vastaamaan tarpeeseen uudistavan kasvatuksen (regenerative education) tavoitteissa taiteilijapedagogisesta lähtökohdasta. Ekspositio pohjautuu paikkasidonnaiseen interventioon ja kuvailee taiteilijapedagogisen oppimisprosessin. Ekspositio tunnustelee taiteilijapedagogiikan suhdetta ekologisiin kysymyksiin kestävyysajatteluun sitoutuneen taiteilijapraktiikan ja taidepedagogian solmukohdassa. Kirjoittaja arvioi vahvan kestävyyden käsitteen avulla, millaisia ristiriitoja kestävyysajattelun ja oman praktiikan välille ilmaantuu interventioprosessin aikana, ja millaiset olosuhteet johtavat konflikteihin. Ekspositio tarkastelee aihetta ”myötäsyntyisen” metodin avulla yhdistäen taiteellista, agroekologista ja posthumanistista tutkimusta poikkitieteisesti. Päälöydöksenä on, että uudistavan kasvatuksen tavoitteet sotkeutuvat yhteiskunnan odotuksiin, päämääriin ja moraalikäsityksiin. Tämä johtaa neuvotteluun kestävyysajatteluun sitoutuneen taiteilijapraktiikan arvoissa suhteessa taiteilijapedagogiseen toimintaan. Kirjoittaja väittää, että taiteellisessa työssä ei ole erivapautta toimia ekologisesti kestämättömällä tavalla, koska taide on yhtä riippuvaista ekologisista suhteista kuin muukin elo. Hän väittää, että vahvan kestävyyden käsitteeseen sitoutumalla on mahdollista perustaa uusia arvostamisen paikkoja ja kehittää uudistavaa pedagogiikkaa.